Gamer life: Riku ”ElyxeD”

 

Oon Riku, 25-vuotias pian sosionomiksi valmistuva nuori mies Kuopiosta. Entiseltä ammatiltani oon kokki, mitä tein muutaman vuoden aiemmin työkseni. Tällä hetkellä opintojen ohessa toimin yhtenä ylläpitäjänä Suomen Mielenterveys ry:n Sekasin Discordissa ja oon myös Kuopion Vihreiden hallituksessa. Vapaa-ajalla tulee jonkin verran pelattua ja katsottua striimejä, erityisesti CS:n isompia turnauksia. Lisäksi ulkoilen ja tykkään viherkasveista, joita mulla on noin 20kpl. 

Old School Runescapea pelaan nykyisin eniten ja välillä CS:GO:ta. CS:n pelaamisen oon alottanu 1.6 ajoista. Ensimmäisen kerran pelasin Runescapea 2003-2004 ja sitä on tullut pelattua on/offina tähän päivään saakka. Muistan kun Runescapea pelattiin kirjastossa ja välillä vähän salassa opettajilta koulun ATK-tunneilla.

Nyt korona aikana on tullut kokeiltua myös muita pelejä mm. LoLia ja serkun kanssa puhelimella Brawl Starsia. Ensimmäiset muistot pelaamisesta ovat tuttavien luota, jossa pelattiin NES:illä Duck Huntia ollessani 7-8-vuotias. Melkein samoihin aikoihin ostettiin Xbox kotiin ja  pari vuotta myöhemmin PS2. Pelasin paljon erilaisia autopelejä ja erityisesti Halo2:sta tuli pelattua useita satoja tunteja vuosien varrella.

Moni on kysynyt minulta miksi pelaan 25-vuotiaana ja mitä se antaa? Aloitin pelaamisen aikanaan mielenkiinnosta pelejä kohtaan ja myöhemmin pelaamisesta tuli harrastus ja elämäntapa. Pelaamisen avulla voi rentoutua ja se tuo myös osallisuuden tunteita. Pelatessa tutustuu myös uusiin ihmisiin ja parhaimmillaan löytää uusia kavereita. Pelit on myös tapa pitää yhteyttä ympäri maailmaa asuviin pelituttuihin. Vartuin maaseudulla, missä välimatkat oli pitkiä ja sekin oli osasyy miksi pelit imas mut mukaansa, sillä pelaamalla oli helppo viettää aikaa kavereiden kanssa välimatkoista huolimatta. Aikuisiällä oon huomannu, että moni mun ikänen viettää usein viikonloppuja esimerkiksi baareissa, mutta mua se ei oo oikeen koskaan kiinnostanut. Mä ennemmin pelaan perjantai-iltana selvinpäin verkossa tai kavereiden kesken jonkun luona.

En ole itse ollut juurikaan laneilla pelaamassa, mutta oon ollut mukana järjestämässä muutaman kerran Gyostage pelitapahtumaa Kuopiossa. Mulle on tärkeetä edistää pelikulttuuria ja mahdollistaa nuorille mukavaa harrastustoimintaa. Lanien järjestämisessä on päässyt tekemään monenlaista hommaa. Oon ollu mukana muun muassa rakentamisessa, verkon vetämisessä sekä sponsoreiden ja yhteistyökumppaneiden hankkimisessa. Esimerkiksi lanien avulla saadaan ihmisiä pelaamaan ja viettämään aikaa samaan paikkaan, mikä mahdollistaa uusiin ihmisiin tutustumista. 

Vaikka lanit ovatkin tyypillisesti pelaamisesta ja pelikulttuurista kiinnostuneiden paikka viettää aikaa, niin toivoisin näkeväni siellä myös pelaavien nuorten vanhempia ja muita sukulaisia. Usein laneilla pelataan myös lavalla raha tai tuotepalkinnoista ja olisi mukavaa saada vanhempiakin yleisöön katsomaan esimerkiksi oman lapsensa pelaamista ja muutenkin tutustumaan pelikulttuuriin. Pelaaminen on iso osa monen nuoren elämää ja pelaamisesta voi saada myös hauskan koko perheen yhteisen harrastuksen. 

Haluun ottaa pelaamiseen ja digitaaliseen nuorisotyöhön myös poliittisesti kantaa. Digitaalisuus ja pelaaminen lävistää kuitenkin kaikkialla yhteiskuntaa. Musta ois tosi tärkeetä tuoda digitaalisuutta ja pelaamista lähemmäksi sosiaalialaa, nuorisotyötä sekä muita kasvattajia ja vanhempia. Erityisesti monet vanhemmat tarvii enemmän tietoa pelaamisesta ja pelikasvatuksesta sekä yleisesti mediakasvatuksesta.

Näen digitaalisen nuorisotyön ja erilaiset pelitapahtumat ennalta ehkäisevänä työnä mm. syrjäytymisen ehkäisemisessä ja osallisuuden lisääjänä. Haluaisinkin haastaa päättäjiä tutustumaan pelikulttuuriin ja tutustumaan mukaan laneille, tai esimerkiksi nuorisotyön peli-iltoihin. Nuoret kyllä mielellään kertoo pelaamisesta ja ottaa mukaan sekä opettaa. Mun mielestä ois tärkeetä myös kunta ja valtiotasolla kiinnostua ja tukea enemmän esimerkiksi pelaamista kautta tehtävästä nuorisotyöstä ja lanitapahtumista. Digitaalisuuden ja pelitoiminnan ansiosta voidaan tavoittaa ja kohdata myös niitä nuoria, jotka eivät välttämättä osallistuisi esimerkiksi “perinteisen” nuorisotyön toimintaan.

Musta ois myös tärkeetä ettei pelaamista nähtäisi pelkästään ongelmalähtöisenä. Törmään usein siihen, että jos nuori pelaa paljon niin se nähdään ongelmana. Tärkeämpää olisi kiinnittää huomiota vanhempana ja kasvattajana, että miten nuoren koulu ja arki sujuu. Jos pelaamisesta herää huoli kannattaa asiasta puhua avoimesti ja selvittää onko nuorella esimerkiksi jotain mielenpäällä, jolloin pelaaminen voi olla väline ongelmien “unohtamisessa”. Pelaaminen voi toimia myös välineenä erilaisista asioista puhuttaessa, sillä pelaamisen ohessa voi olla helpompaa keskustella kuin kasvokkain. Pelaamiseen voi kulua paljon aikaa, mutta se ei vielä tarkoita ongelmapelaamista. Moni peli vaatii aikaa ja treenamista, jos siinä haluaa tulla paremmaksi. Myöskin se “pimeässsä huoneessa” pelaava nuori kuulokkeet päässä, saattaa pelata samaan aikaan useiden muiden kanssa samalla keskustellen esimerkiksi Discordissa. Ongelmapelaamistakin esiintyy ja siitäkin on hyvä puhua avoimesti valistaen sekä edistää terveellisiä elämäntapoja.  

Pelaaminen ei myöskään katso ikää. Mun mielestä pelielementtejä pitäs viedä yhä enemmän eri ikäryhmiin, esimerkiksi ikäihmisten pariin, kuten palveluasuntoihin tai päivätoimintaan. Pelien avulla voidaan liikkua ja vahvistaa muun muassa tuki -ja liikuntaelimiä, sekä parhaimmillaan innostaa ihan uuteen maailmaan. Kaikki lähtee kuitenkin, että uskalletaan kokeilla uutta ja nähdään pelit välineinä, joilla voidaan tehdä paljon hyvääkin.

 

Emilia ”Kirsumi” Kärkäs

Share This