Gamer life: Lauri “pietola” Hietala

Oon Hietalan Lauri, 22-vuotias ja pelaan “pietola”-nimellä KOVA Esportsin CS:GO-joukkueessa. Alunperin olen kotoisin Kuusamosta, mutta nykyisin asun Oulussa. Tällä hetkellä opiskelen tradenomiksi, ja opinnoissani olen erikoistunut myyntiin ja markkinointiin.

Meidän kotiin tuli tietokone vuonna 2005, ja siitä noin kaksi tai kolme vuotta eteenpäin ilmestyi Counter-Strike: Source, jonka veli esitteli mulle. Me pelattiin sitä pitkään veljeni kanssa, välillä vähemmän ja välillä taas enemmän. Source ja CS-pelit muutenkin sekä niihin liittyvät videot innostivat mua ihan alusta alkaen. 

Veljeni osti oman koneen ja samoihin aikoihin alkoi kokoamaan omia pelijoukkueita kun hän oli noin 15-17 vuoden ikäinen. Jossain vaiheessa aloin pelata veljen kanssa samassa joukkueessa. Meillä oli pitkään tämä sama porukka kasassa, johon kuului veljeni lisäksi kaksi muuta tyyppiä – toinen oli pääkaupunkiseudulta ja toinen Mikkelistä. Sourcea pelasimme monta vuotta, kunnes julkaistiin Counter-Strike: Global Offensive ja aloimme porukalla keskittyä sen pelaamiseen enemmän.

Pelattiin pitkään näiden samojen tyyppien kanssa Counter-Strikea, muistaakseni aina vuoteen 2015 tai 2016. Hiljalleen aloin pohtimaan, että haluaisin mennä pelaamisessa eteenpäin ja lähteä kokeilemaan jotain uutta tällä saralla. Päätin sitten lähteä pois, ja melko pian mua kysyttiin mukaan joukkueeseen, jossa alussa oli mukana muun muassa Samu “uli” Leirilaakso ja Aleksi “Aleksib” Virolainen. Vuonna 2016 meillä olikin sitten joukkue nimeltä Findictus, joka oli niin minun kuin myös uskoakseni muidenkin jäsenten läpimurtojoukkue.

Findictus-, Conquer Gaming- ja NYYRIKKI esports -kuvioiden jälkeen tuli Minttu, joka oli omalla kohdalla tällainen noin puolen vuoden projekti. Siitä parin tyypin siirtyessä pelaamaan SuperJymyyn mä ja uli jäätiin vähän tyhjän päälle. Me lähdettiin sitten kasaamaan joukkuetta, ja tästä alkoi rakentumaan KOVA esportsin pohja. Nykyiseen kokoonpanoon kuuluu minun ja ulin lisäksi Samuli “Twixie” Herrala, Nikita “Derkeps” Sirmitev ja Petteri “peku” Jaakkola.

KOVA esportsin ajalta yksi ikimuistoinen kokemus on ollut Assembly Summer 2019 -tapahtuman CS:GO Omen by HP -turnauksen voitto. Muistan, että turnauspäivänä joukkueemme pelaajista aisti sellaisen “Tänään me voitetaan!” -fiiliksen. Tuossa turnauksessa me kaikki pelattiin todella hyvin. Finaaliturnauksessa ennen viimeistä kierrosta jännitti kyllä todella paljon! Assemblyssä voittaminen on ollut yksi niistä asioista, jonka on halunnut saavuttaa peliurallaan.

Suurien summien tienaaminen ei ollut syy, minkä takia aloin pelaamaan ammatillisesti, vaan kilpaileminen – halu kehittää itseä ja omaa pelaamista sekä voittaa pelejä. En nuorempana ehkä osannut haaveillakaan ammattipelaajana olemisesta, vaan ennemmin siitä, että haluan olla hyvä CS-pelaaja.

Counter-Strike on samaan aikaan todella yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä, kuin myös tajuttoman monipuolinen ja -ulotteinen. Pelissä pienillä jutuilla ja taktiikoilla voi vaikuttaa paljon, ja tämä elementti tuokin pelikertoihin tasoeroja ja vaihtelevuutta. Joukkuepelaaminen on myös lähempänä mun sydäntä mitä yksilöpelaaminen. Nämä on niitä syitä, minkä takia mä jaksan edelleen pelata sitä päivästä toiseen, ja myös työkseni.

Oon oppinut paljon esports-skenessä toimimisesta. Esimerkiksi ymmärrystä ryhmädynamiikasta sekä sosiaalisia taitoja on päässyt tätä kautta kehittämään. Ammattilaispelaajana on myös parantunut käsitykset bisnesrealiteeteista – mistä ja mitä väyliä pitkin rahaa tulee pelaajia, miten ja missä vaiheessa kannattaa pyytää sponsoreita ja ynnä muuta vastaavaa. Julkisuuspuoli on ehkä yllättänyt eniten – edelleen hämmästelen sitä, kun jotkut tunnistavat minut ja tulevat kyselemään seuraavista turnauksista. 

Ehkä kuitenkin kaikista suurin oppi, mitä oon saanut esports-skenestä ja ammattipelaajana toimimisesta, on ollut henkisen selkärangan  kasvattaminen. Tällä alalla tarvitaan paineensietokykyä, esimerkiksi kun pelataan isoissa tapahtumissa lavoilla ja kun toiset saattavat arvostella pelisuorituksiasi eri alustoilla. Myös silloin, jos sattuu tulemaan useampia häviöitä putkeen, pitää osata itseään psyykkisesti skarpata, ottaa virheistä opikseen ja jatkaa eteenpäin. Nykyään kun siirryn ammattipelaamisen kentältä takaisin esimerkiksi arjen opintoihin, niin siellä vastaan tulevat haasteet ei tunnu enää niin pahoilta vaan vain asioilta, jotka vaan hoidetaan alta pois.

Pelaamisen ja esports-skenen kautta oon saanut todella paljon kavereita ja tutustunut erilaisiin ihmisiin ympäri Suomea, ja sitä kautta sosiaalinen verkosto on kasvanut. Pidän myös erittäin arvokkaina kaikkia niitä elämyksiä, joita olen saanut kilpapelaamisen kautta. Kun häviöitä on CS:ssa kertynyt todella paljon ja tähän nykytilaan pääsemisen eteen on tehty kovasti töitä, niin oon kyllä nauttinut jokaisesta voitosta mitä on saavuttanut. Pelimuistot, joukkuekavereiden jutut sekä jännityksen tunteet turnauksissa ovat olleet kyllä sellaisia kokemuksia, joita haluan vaalia.

Ammattipelaamisesta haaveilevien kannattaa haalia – toki ei väkisellä! – ympärilleen sosiaalista verkostoa. Kun on paljon pelikavereita, voi niiden kautta kuulla erilaisista joukkuemahdollisuuksista ja sitä kautta löytää mielenkiintoisia etenemisen polkuja e-urheilun saralla. Kannustan myös “olemaan ihmisiksi” ja olla polttamatta siltoja – kaikista ei tarvitse pitää, mutta on hyvä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

On myös hyvä suunnitella omaa ajankäyttöään koneella – mielessään on hyvä käydä läpi, että millä tavoin viettää koneen äärellä aikaa sekä millaiset harjoittelusuunnitelmat ja -rutiinit sulla on. Tärkeää on myös muistaa pelin ulkopuolinen elämä – jatkuvasti ei kannata pelata, vaan välillä on hyvä laittaa pelijutut syrjään ja nähdä kavereita, käydä liikkumassa ja niin edelleen. Pelaamisen vastapainoksi on hyvä olla jotain muutakin elämässä. Breikkien pitäminen pitää mielen kirkkaana, ja se taas auttaa ajattelemaan luovasti ja löytämään uusia taktiikoita peleissä. 

Lisäksi sen sijaan, että etsitään epäonnistumisten syitä muista, niin “Mitä mä voisin tehdä toisin ja paremmin?” -tyylinen itsensä kehittämisen filosofia auttaa todella paljon ammattipelaamisessa. Ei pidä huijata itseään ja syyttää toisia, vaan analysoida omaa pelaamista ja esittää itselleen sellaisia kysymyksiä kuten “Kävikö nyt oikeasti huono tuuri vai teinkö jotain väärin?”, “Mitä mä olisin voinut tehdä tuossa kohtaa paremmin?” ja “Missä onnistuin?”.

Vaikka välillä voi tuntua siltä, ettei löydy joukkuetta eikä oma peli oikein kulje, niin kova työ, periksiantamattomuus ja usko omaan tekemiseen kannattaa. Tämän olen huomannut myös omalla kohdallani.

Kuvat: KOVA esports

 

Minna “Mindie” Koirikivi

Share This