Gamer life: Jonna ”Mellu”

Mä oon Jonna, 28-vuotias ja kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta Ylivieskasta. Tällä hetkellä asun mieheni ja kahden kissamme kanssa Rautiossa, Kalajoella. Arkipäivät menee muun muassa töiden hakemisen, yhdistystoiminnan sekä Overwatch-tiimin treenien parissa.

Pelaaminen tuli aloitettua jo hyvin pienenä isoveljen Sega-konsolilla. Kun olin noin 6-vuotias, pelasimme serkun kanssa todella paljon Sonicia. Kyseinen peli oli yksi lapsuuden suosikeista – tykkäsin siinä muun muassa vaikeusasteesta sekä siitä, että sitä pystyi pelaamaan kaverin kanssa.

Myöhemmin meille tuli Playstation 1 -konsoli, ja sillä tuli pelattua erityisen paljon Harry Potter and the Philosopher’s Stone -peliä. Olin pienenä todella kova Harry Potter -fani, ja kaikki siihen liittyvät asiat kiinnostivat, joten kyseisen pelin pelaaminen tuli aika luontevasti sitä kautta. Harry Potter -pelailuista siirryin pikkuhiljaa muihin peleihin. Ensimmäinen omistamani peli oli Kingdom Hearts, jonka sain joululahjaksi. Suurin piirtein samoihin aikoihin pelasin kaverin kanssa Playstation 2 -konsolilla Sly Raccoon -peliä ja muita kyseisen sarjan pelejä. 

Näiden lapsuuden pelikokemusten jälkeen tuli syystä tai toisesta pitempi tauko pelaamisesta. Silloin tällöin saatoin kyllä pelata, mutta en mitenkään aktiivisesti. 

Myöhemmällä iällä oon alkanut löytää pelaamisen iloa uudestaan. Vuonna 2016 mieheni osti Playstation 4 -konsolin, ja esitteli minulle Overwatchin. Aluksi en innostunut kyseisestä pelistä yhtään – suhtauduin siihen vähän ennakkoluuloisesti ja ajattelin, ettei se ole ollenkaan minun tyylinen peli. Kerran kuitenkin ”hairahduin” kokeilemaan sitä ja sen jälkeen aloin hiljalleen tykästyä siihen.

Oon pelannut Overwatchia aktiivisesti toisesta kaudesta lähtien. Aluksi se oli lähinnä casual-pelaamista. Myöhemmin aloin kuitenkin pohtia, miten voisin kehittää itseäni pelaajana ja saada kerrytettyä enemmän voittoja. Löysin pian tiimitoiminnan, ja aloin pelata Overwatch MRG Verdite -nimisessä tiimissä main healeriä pleikkarilla. Tähän kyseiseen tiimiin kuuluu kaiken kaikkiaan 10 pelaajaa, ja treenaamme noin 5-6 kertaa viikossa.

Tiimissä pelaaminen on opettanut monia asioita, muun muassa ottamaan paremmin vastaan palautetta. Aikaisemmin ehkä liian paljon nojasin ”Mulla on paljon pelitunteja takana” -ajatukseen, mutta kun aloin nöyrästi ottamaan muilta vastaan vinkkejä ja neuvoja niin aloin huomata kehitystä omassa pelaamisessa. Toki tiimitoiminta on antanut myös rutiinia työttömän arkeen, minkä olen kokenut todella tärkeäksi.

Pitkään tuli pelattua ainoastaan Overwatchia, mutta hiljalleen halusin päästä pois ”yhden pelin orjuudesta” ja kokeilla muutakin. Joulukuussa 2019 ostin uusimman Call of Duty: Modern Warfaren. Kyseisessä pelissä en niinkään etsi pelikavereita vaan keskityn enemmän itseni kehittämiseen pelaajana – opettelen sitä kautta esimerkiksi ympäristön äänien kuuntelemista sekä kamerakulmien vaihtelua.

 

Jossain vaiheessa mua kysyttiin mukaan Female Gaming Finland Ry:n toimintaan. Eka reaktio tietysti oli että ”mikä tää homma on?” ja uteliaana halusin tietysti kuulla lisää. Saatuani lisää tietoa arvoista ja ynnä muusta päätin liittyä mukaan toimintaan, ja nykyään olen yksi hallituksen jäsenistä. Tämän kautta olenkin tutustunut moniin uusiin ihmisiin.

Female Gaming Finland Ry eli lyhennettynä FGF on siis naisille ja sukupuolivähemmistöille suunnattu peliyhteisö, jonka tarkoituksena on nostaa esille sekä purkaa edellä mainittujen ryhmien kohtaamia rakenteellisia esteitä ja ennakkoluuloja pelimaailmassa. Suomessa suurin osa peliyhteisöjen ja -tapahtumien osallistujista on edelleen miehiä, ja osalla naisista voi olla todella korkea kynnys olla mukana näissä ja ylipäätään pelitoiminnassa. FGF haluaakin tarjota turvallisen ja matalan kynnyksen peliyhteisön, jossa olisi helppo osallistua pelaamiseen.

FGF:n toiminnan tavoitteet tuntuivat erityisen tärkeiltä myös omien kokemusten kautta. Toivoisin, että pelaamisessa ei oltaisi niin toksisia. Että entistä useampi pelaaja ymmärtäisi, että suuttumuksen hetkellä ei laittaisi sitä haukkumaviestiä toiselle pelaajalle vaan pitäisi raivon sisällään tai jollain muulla rakentavalla tavalla käsittelisi kielteisiä tunteita. Hyvät nettikäyttäytymisen taidot ovat todella tärkeitä, jotta kaikilla olisi hyvä olla peli- ja muissa nettiyhteisöissä.

Facebookissa eri tyypit ovat kommentoineet pelaamistani ja vinkanneet, että olisi hyvä harrastaa muutakin. Olenkin monille saanut korjata ajatusta siitä, että pelaisin yksin pleikkarilla päivät pitkät. Peliharrastus ei tarkoita suoraan sitä, että en tekisi mitään muuta vaan totta kai elämääni sisältyy paljon muitakin asioita ja hetkiä. Pelaaminen ja liikkuminen tai liikunnan harrastaminen eivät myöskään automaattisesti sulje toisiaan pois. Minulle pelaaminen on kaikkea muuta kuin yksinään touhuamista – olen just pelaamisen kautta saanut paljon naispelaajia kavereikseni.

Tulevaisuudessa toivoisin, että saisin työskennellä luovalla alalla, pelialalla tai asiakastyössä. Ehkä jossain vaiheessa haluaisin kokeilla striimaamista. Peliharrastus tulee joka tapauksessa pysymään elämässä, ja saa varmasti myös uusia muotoja – aika sitten näyttää, millaisia!

Minna ”Mindie” Koirikivi

Share This