Gamer life: Iida-Eveliina

Oon Iida-Eveliina Rantalainen, 29-vuotias fysioterapian opiskelija ja kotoisin Hyvinkäältä. Oon aloittanut työt liikunnan ohjauksen parissa yläaste- ja lukioaikoina, ja myöhemmin sitten pyörittänyt yrittäjänä kuntosalia. Olen myös kilpaillut esimerkiksi Fitness Helsinki -kisoissa. Twitchistä mut löytää nimimerkillä Eveaurora.

Ensimmäiset muistikuvat pelaamisesta mulla on lapsuudesta ja sen viikonloppuaamuista. Niissä ehkä hauskinta oli se, kun serkkupoika oli meillä yötä ja pelasimme Sonicia Segalla. Siskon huoneessa oli ehkä maailman pienin kuvaputkitelevisio, jonka edessä istuimme ja serkku näytti, miten Sonicissa pääsee seuraavalle levelille. Segalla pelasin myös Aladdinia, ja nämä kaksi peliä olivat lemppareitani tuohon aikaan.

Teininä pelasin aikaisemmin mainitun serkun, siskon ja hänen silloisen poikaystävänsä kanssa ihan hulluna Sims 2 -peliä, kaikilla eri lisäosilla ja rahakoodilla. Äiti silloin aina vitsailikin, että pitäis meidän kotitietokoneen kantaa sohva, kun meitä oli aina niin monta siinä pelaamassa!

Ehkä jo noista lapsuus- ja nuoruusajan pelailuista asti oon kokenut, että sosiaalinen pelaaminen on mun mielestä hauskempaa kuin pelata yksin. Ehkä tämä johtuu siitä, että vaikka en oo ollut mitenkään tasokas pelaaja, niin se yhdessä tekeminen on ollut ja on edelleen hauskaa ja palkitsevaa.

Varsinainen alkusysäys pelaamiseen tuli noin 24-vuotiaana, kun poikaystäväni ja hänen kaveriporukkansa järjestivät kotona lanit. Siellä he pelasivat vanhan mallin Counter-Strikea. Läpällä päätin testata sitä peliä, vaikka en osannut sitä yhtään. Vähäisestä osaamisestani huolimatta sain tehtyä muihin vahinkoa, mikä tuntui näin kilpailuhenkisenä ihmisenä mahtavalta.

Aika pian näiden lanien jälkeen julkaistiin Blizzardin Heroes of the Storm. Poikaystävä oli päivittänyt vasta koneensa ja myynyt vanhan koneensa mulle, ja asensi tämän pelin meidän kummankin koneelle. Hän ehdotti pelin kokeilua, ja pian saimmekin kasaan kavereista koostuvan viiden hengen tiimin. Loppukesä menikin Heroes of the Stormia pelatessa.

Vuotta myöhemmin poikaystävä oli hommaamassa itselleen Overwatchia, ja kysyi että hommaako hän sen myös mulle. Olin alkuun ”Eikä, sehän on FPS-peli, en mä osaa niissä liikkua! En halua kokeilla!”. Hän osti sen kuitenkin. Kokeilimme sitä, ja saimme siihen hyvän porukan kasaan. Pian huomasinkin sen olevan oikeastaan aika hauska peli. Tykkään sen iloisesta värityksestä ja upeista grafiikoista. Siitä tulikin mun seuraava ”all time favorite” -peli. Eniten oon tykännyt pelata tankilla ja healerillä.

Idea striimaamisesta sai tuulta siipiensä alle kesällä 2017. Poikaystävän kaverit kannustivat kokeilemaan striimaamista, kun olen luonnostani esiintyjätyyppi ja kova höpöttämään. Ylipäätään mua kiinnosti se, kuinka iso ilmiö Twitch on ja mitä kaikkia mahdollisuuksia siinä onkaan. Se kuulosti myös hauskalta tavalta saada lisää pelaamiseen näin sosiaalisena ihmisenä.

Ensimmäisessä striimissä pelasin Overwatchia. Paikalla eksyneet katsojat innostivat mua sitten kokeilemaan PUBG:ia, ja olin ”Okei, kokeillaan sitten vaikka en sitä osaa ollenkaan pelata!”. Tuli toinen päivä, striimasin ja pelasin siinä PUBG:ia. Kyseinen peli oli tuolloin nosteessa, ja aika pian paikalle tulikin kymmenen ihmistä. Olin tästä ihmeissäni – ihmisiä ympäri Suomea oli katsomassa ja juttelemassa mulle, kun mä pelaan! Pitkään striimasin pelkästään PUBG:ia.

Tein pelistriimien lisäksi myös erilaisia teemalähetyksiä kuten Horror Friday- ja IRL-striimejä. Viimeksi mainittujen ja erityisesti tapahtumastriimien tekemisestä nautin todella paljon. Koen tapahtuman tunnelman välittämisen striimauksen kautta olevan yksi mun suurimmista vahvuuksista.

 

Kun olin striimannut noin puolisen vuotta, osallistuin ensimmäistä kertaa Winter Assembly -tapahtumaan. Siellä tajusin, miten siistiä striimaaminen on ja kuinka paljon oon saanut kavereita sen kautta. Muutenkin nautin Assemblyistä, koska siellä ei ole mitään väliä sillä, kuka sä oot, mistä tuut ja millainen sä oot. Kaikki on siellä saman intohimon takia, kaikki haluavat vaan pelata. Usein paljon pelaavia dissataan, mutta tuolla se on lähinnä siistiä. On niin mahtavaa nähdä, miten kaikki on niin innoissaan omasta harrastuksesta ja pystyvät olemaan niin omia itsejään. Koen, että olen tullut ehkä vähän poikkeavasta ”fitnesspirkko”-maailmasta, ja sitten mä olen näissä laneissa yhtä ja samaa muiden tietokonepelaajien kanssa. Tunnelman, sosiaalisuuden ja kaiken pelaamiseen linkittyvän takia tykkään käydä edelleen Assemblyissä. Oonkin osallistunut kaikkiin Asssyihin vuodesta 2018 lähtien.

Viimeisimmillä Assyilla tapasin henkilön, joka oli aikaisemmin tullut tutuksi striimin kautta. Kävi ilmi, että hän tekee duunia yhden esports-yhteisön eteen, ja että hänellä voisi olla hyviä linkkejä eri tahoihin. Tätä kautta tuli sitten Tikka Esports -kuviot mukaan. Pohdimme kyseisen yhdistyksen yhden perustajajäsenen kanssa, mihin meidän mielestä esports-skeneä pitäisi kehittää ja minkä takia meitä kiinnostaa olla siinä enemmänkin mukana. Sanoin, että koen itselläni olevan tärkeä rooli naispuolisena ja terveys- ja liikunta-alalta tulevana striimaajana siinä, että voin olla rikkomassa ennakkoluuloja ja käsityksiä pelimaailman liittyen. Tätä kautta pohdimme sitten ylipäätään naisten vähäistä näkymistä pelipuolella ja sitä, miten tätä asiaa voitaisiin muuttaa. Asiat johti toiseen, ja lopulta olin mukana perustamassa Tikka Esportsille naispuolisista pelaajista koostuvaa tiimiä nimeltä Tikka eSports Valkyries.

Oma elämäntilanteeni on nyt sellainen, että keskityn muihin työhommiin ja sen takia en striimaa pelejä niin aktiivisesti tällä hetkellä. Silti oon kyllä pelaillut harrastusmielessä ja nauttinut edelleen siitä, että saan pelata kavereiden kanssa. Yhdessä pelaaminen on mulle ihan ykkösjuttu.

Otsikkokuva: Sami Eräluoto/ASSEMBLY Organizing
Kuvituskuva: Emmi Halmela/ASSEMBLY Organizing

Minna ”Mindie” Koirikivi

Share This